Miesten kellot – kattava opas

Jousista ja rattaista paristoihin ja näyttöihin ja nahkahihnoista tarkkoihin kronografeihin – tavallinen rannekello on yllättävän laaja aihe.

Kokoontukaa tänne, herrat. Teistä tulee pian rannekellojen asiantuntijoita.

Myönnettäköön, että puhelin toimii ajannäyttäjänä ihan hyvin. Mutta toisin kuin puhelin rannekello ei häiritse keskittymistäsi kavereiden Facebook-postauksilla ja potentiaalisilla Tinder-osumilla.

Kello ei ainoastaan mittaa minuutteja ja tunteja. Mies, jolla on kello, ei pyri olemaan vain täsmällinen vaan myös tyylikäs.

Lisäksi mitä blingiin tulee, miehillä on vähänlaisesti vaihtoehtoja.

Sopivaa kelloa valitessa pitää harkita monia tekijöitä kuten budjettia, tyyliä ja toimintoja. Mitä ominaisuuksia kellossasi pitäisi olla? Missä käyttäisit sitä? Miltä sen tulisi näyttää? Näistä pohdinnoista on hyvä aloittaa.

Koska valinnanvaraa on arvokelloista huipputrendikkäisiin kelloihin, jokaiselle miehelle ja jokaiseen eeppiseen tarinaan löytyy sopiva kello.

Kellon koneisto on kellon moottori, joka pitää kellon toiminnassa ja viisarit pyörimässä.

On hyväksyttävää valita kello pelkästään ulkonäön perusteella. Osalle taas koneisto on ulkonäköä mielenkiintoisempi ja tärkeämpi peruste.

Kellokoneistot voi jakaa kolmeen kategoriaan:

• Mekaaniset koneisto – Perinteinen vedettävä kello pienine hammasrattaineen.
• Automaattikoneisto – Automaattiversio käsinvedettävästä kellosta. Vetää itse itsensä.
• Kvartsikoneisto – Moderni kello. Vetämistä ei tarvita, vaan kello toimii paristoilla.

Perinteisen miehen valinta. Mekaaninen kello on alkuperäinen ja perinteinen käsin vedettävä kello. Ero paristoilla toimivaan kvartsikelloon on se, että mekaaniseen kelloon tarvitaan valtava määrä toimivia osasia ja pikkutarkkaa käsityötä.

Mekaanisen kellon pääjousi väännetään käsin aivan kuten 1600-luvun jousikellotkin. Jousen vetäminen pyörittää monimutkaista ratastoa, joka käynnistää kellon liipottimen.

Liipotin liikkuu edestakaisin tasaiseen tahtiin. Liipotin ja käyntiratas pyörittävät kellon rattaita vähän eteenpäin liipottimen joka heilahduksen myötä. Se tikittää kellon viisareita eteenpäin.

Tämä uskomaton luomus täytyy tietysti vetää päivittäin. Kun kello vedetään, se täytyy riisua ranteesta, aukaista kruunu ja sitten pyörittää kruunua myötäpäivään, kunnes voi tuntea vastuksen.

Vetäjän täytyy vetäessään tuntea vastus tietääkseen, milloin pääjousi on vedetty. On mahdollista hajottaa kello, jos sen vetämistä jatkaa liian kauan. Sitä ei siis kannata tehdä samalla, kun katsoo Netflixin tuoreinta tarjontaa.

Ajan asettaminen vetämällä kruunu äärimmilleen. Se saa sekuntiviisarin pysähtymään, niin että ajan voi asettaa tarkasti.

Mekaanisen kellon koneistoon voi kuulua noin 200 pikkiriikkistä liikkuvaa osaa. Ainut miinus on, että pienten osasten laaja määrä sisältää niin paljon muuttujia, ettei mekaaninen kello voi koskaan olla täysin täsmällinen. Ne mittaavat aikaa tiettyjen poikkeamien rajoissa – maksimimäärä sekunteja, jotka kello on edessä tai jäljessä per päivä.

Ansaitakseen COSC-instituutin kronometrisertifikaatin koneiston täytyy toimia -4 ja +6 sekunnin tarkkuudella.

On laajalti tunnustettu, että parhaat mekaaniset kellot ovat sveitsiläisiä ja japanilaiset tulevat heti perässä.

Mekaanisen kellon hyviä puolia

• Ylellinen. Kellojen kermaa. Mekaanisen kello on merkki siitä, että sen omistaja arvostaa rattaiden ja jousien taidokasta toimintaa.
• Tehokas. Paristoja ei tarvita.
• Uniikki. Vintage on arvossaan, ja useimmat keräilykellot ovat mekaanisia.
• Vaikuttava. Joissakin mekaanisissa kelloissa on takana ikkuna, jonka kautta voi nähdä kellon koneiston käyvän.

Mekaanisen kellon huonoja puolia

• Vaatii huomiota. Mekaaninen kello täytyy vetää. Se pitää myös huoltaa noin kerran viidessä vuodessa, mikä voi käydä melko hintavaksi.
• Ei niin tarkka. Vaikka kellon vetää säännöllisesti, mekaaninen kello on muutaman sekunnin väärässä joka päivä.
• Herkkä. Mekaanisen kellon pienet rattaat ovat herkkiä, joten mekaanista kelloa ei kannata pitää lainelautaillessa.
• Kallis. Mekaaninen kello on selvästi kalliimpi kuin kvartsikoneisto.

Mekaanisen kellon tavoin myös automaattikello saa voimansa kellonjousesta. Automaattikellon pääjousi vetää kuitenkin itsensä automaattisesti kineettisen energian avulla, jonka se saa käyttäjänsä luonnollisista ranneliikkeistä. Sitä kutsutaan joskus myös kineettiseksi kelloksi.

Automaattikello on siis itsevetävä. Kellon ollessa ranteessa roottoriksi kutsuttu pieni pyörivä paino liikkuu käden liikkeiden myötä ja vetää samalla pääjousen.

Kun automaattikellon riisuu ranteesta, se jatkaa toimimista vielä noin 48 tunnin ajan. Sen jälkeen kello menee energiansäästötilaan. Kun haluaa sen taas toimivan tavalliseen tapaan, siihen pitää asettaa aika ja se vedetään käsin. Kuten käsinvedettävät mekaaniset kellot myös automaattikello vedetään kääntämällä kruunua myötäpäivään muutaman kerran. Aika asetetaan vetämällä kruunua pykälä ulospäin.

Ne, joita pelottaa ajatus kellon ylivetämisestä, ilahtuvat automaattikellosta. Niissä on näet sellainen kätevä ominaisuus, että vaikka automaattikelloa vetäisi kuinka, sitä ei voi vetää liikaa. Vanhemmissa mekaanisissa kelloissa ei taas aina ole vastaavaa mekanismia.

Jos automaattikello on pitemmän aikaa pois käytöstä tai jos sinulla on useampi kuin yksi automaattikello, kannattaa vakavasti harkita pyörivää kellolaatikkoa. Se vetää automaattikellon silloin, kun kello ei ole käytössä.

Automaattikellon hyviä puolia

• Molempien parhaat puolet. Automaattikellot ovat aivan yhtä taidokkaita kuin mekaaniset edeltäjänsäkin – mutta toisin kuin käsinvedettävät mekaaniset kellot ne vetävät itse itsensä.
• Tehokas. Ei tarvita paristoja tai vetämistä.
• (Enimmäkseen) helppohoitoinen. Täydellinen valinta, jos kelloa käyttää joka päivä.

Automaattikellon huonoja puolia

• Vaatii jonkin verran vetämistä. Jos kelloa ei käytä, se lopettaa itsensä vetämisen ja menee pois ajasta. Se täytyy silloin vetää käsin kruunusta vääntämällä.
• Kaipaa jonkin verran huoltamista. Huoltoa tarvitaan yleensä noin viiden vuoden välein.

Tässä on kello, joka muutti kellojen maailman. Kvartsikellot tulivat markkinoille 1960-luvun Japanissa. 1980-lukuun mennessä kvartsikellot olivat ohittaneet perinteiset mekaaniset kellot suosiossa. Paristoista voimansa saava kvartsikello on käytännössä pieni tietokone, joka luottaa ajanotossa elektronisiin pulsseihin käsinvetämisen sijaan.

Se on saanut nimensä sähkömoottorinsa sisällä olevasta kvartsikristallin palasta. Kristalli toimii johtimena, joka säätelee virtaa pariston ja virtapiirin välillä.

Toisin kuin mekaaninen kello, kvartsikello voi olla joko digitaalinen tai analoginen. Digitaalinen kvartsikello näyttää ajan numeroina LCD-näytöllä, kun taas analogisessa kellossa on perinteiset viisarit.

Koska kvartsikello saa virran paristosta, sen sekuntiviisari liikkuu nykäyksittäin. Se poikkeaa mekaanisen kellon viisareiden rattaiden liikkeisiin pohjaavasta pehmeästä liikkeestä.

Kvartsikellon hyviä puolia

• Edullinen. Kvartsikellot ovat paljon halvempia valmistaa ja ylläpitää kuin mekaaniset tai automaattiset kellot.
• Helppokäyttöinen. Ei mitään vedettävää tai huollettavaa. Vain pariston vaihto, kun tarpeellista.
• Tarkka. Kvartsikellon elektronisuus tekee siitä kaikista kellonkoneistoista tarkimman. Laadukkaimmat kvartsikellot erehtyvät vain 1-2 sekuntia kuukaudessa.
• Kestävä ja helppohoitoinen. Koska kvartsikellossa on paristot eikä lukuisia liikkuvia osia, kvartsikello ei vaadi huoltoa siinä missä mekaaninen tai automaattinen kello.

Kvartsikellon huonoja puolia

• Hieman tavanomainen. Kvartsikello ei lumoa monimutkaisuudellaan kuten mekaaninen kello.
• Pariston vaihtaminen. Paristot eivät kestä ikuisesti.

Kellon merkki ja tyyli ovat yhteydessä siihen, mistä kello on valmistettu. Luksuskellojen materiaalina voidaan käyttää arvometalleja (kultaa, valkokultaa ruusukultaa) tai hopealla päällystettyä metalliseosta. Muut metallit kuten ruostumaton teräs, volframi ja titaani ovat myös selvittäneet tiensä luksuskellojen maailmaan.

Sukelluskellojen ja urheilukellojen täytyy olla ruosteenkestäviä, joten ne tehdään usein ruostumattomasta teräksestä tai titaanista.

Kultakellot ovat enemmän kuin vain ajannäyttäjiä: ne ovat hienoja, perinteisiä ja herättävät huomiota. Mutta kulta ei ole halpaa. Se on kaunista ja arvokasta mutta myös altista naarmuille ja voi värjätä ihon. Kultakelloa ei kannata ottaa mukaan hiihtoretkelle tai rinteeseen.

Miesten hopeakellot ovat harvinaisia, ja siihen on syynsä. Hopea tummuu. Teräs näyttää hopealta mutta on edullisempaa. Hopea on myös pehmeämpää kuin teräs ja ottaa helposti osumaa. Hopealla päällystetty ruostumaton teräs on kellojen materiaalina yleisempää ja kestävämpää kuin hopea.

Kevyt ja erittäin kestävä ruostumaton teräs on yksi edullisimmista metalleista. Vaikka sitä käytetään usein urheilukelloissa tai halvemmissa malleissa, ruostumatonta terästä käytetään usein myös luksuskelloissa. Trendhimistä löytyy ruostumattomasta teräksestä valmistettuja kelloja niin hopean kuin kullankin värisenä.

Puolet teräksen painosta ja kaksi kertaa kestävämpää. Titaanin huonoin puoli on sen hinta.

Teknisesti keraami ei ole metalli. Se on kiinteää ja epäorgaaninen materaali, joka koostuu zirkoniumdioksidista. Keraamiset kellot ovat yhtä tyylikkäitä kuin kestäviäkin. Ne ovat hypoallergenisia, naarmuuntumattomia, kestävät vuosien käytön eivätkä haalistu auringossa.

Kellotaulua tai kellon etuosaa peittävä ja suojaava lasi on yhtä tärkeä kuin kuoren materiaali. Muovista safiirilasiin, jokaisella on omat ainutlaatuiset ominaisuudet ja hintalappunsa. Katso alta kunkin lasityypin hyödyt ja haitat.

Mineraalilasi
Mineraalilasi on yksi yleisimmistä kelloissa käytetyistä lasityypeistä. Se on naarmuunkestävämpi kuin akryyli ja edullisempi kuin safiirilasi. Mineraalilasissa ei ole mitään vikaa, ja löydät sen useista kelloista – joten älä anna sen tosiasian, että kyseessä on "tyypillinen kellolasi", hämätä sinua ajattelemaan, että se on huonompi.

• Tarjoaa enemmän naarmuunkestävyyttä kuin akryyli
• Vähemmän heijastava kuin safiirilasi
• Vähemmän naarmuunkestävä kuin safiirilasi
• Vaikea kiillottaa ja voi halkeilla tai murtua iskun vaikutuksesta

Akryyli
Akryyli ei itse asiassa ole lasia. Se on muovia ja tunnetaan myös nimellä pleksilasi. Se ei ole kovin vahva materiaali, mutta sitä käytetään laajalti sen kohtuuhintaisuuden ja sen vuoksi, että se voidaan helposti muotoilla. Akryyli voidaan kiillottaa poistamaan kevyet naarmut, eikä se rikkoudu kuin safiirilasi… mutta varo syviä naarmuja.

• Erittäin edullinen
• Erittäin herkkä naarmuille
• Vahva iskunkestävyys joustavuuden ansiosta
• Kellotaulu saattaa näyttää samealta akryylin läpi

Safiirilasi
Kun puhumme kellosta, jossa on safiirilasi, puhumme laadukkaasta kellosta. Lukuun ottamatta materiaaleja, kuten timantit tai volframikarbidit, safiirilasi on yksi kovimmista materiaaleista maan päällä. Tämä materiaali on erittäin naarmuunkestävää, mutta voi särkyä erittäin kovan iskun vaikutuksesta. Safiirilasilla varustettujen kellojen suurin etu on, että niitä on erittäin vaikea naarmuttaa.

• Kovin saatavilla oleva kellolasi
• Erittäin vaikea naarmuttaa
• Selkeä näkymä kellotaulusta – ei sameaa kuten akryyli
• Ilman heijastamatonta pinnoitetta se voi olla liian heijastava joillekin ihmisille
• Voi särkyä erittäin kovan iskun vaikutuksesta

Kun olet valinnut safiirilasisen kellon, seuraava askel on valita yksi- tai kaksikupuisen kellon välillä.

Lasi, jossa on yksi kupu, on tasainen pohjasta ja kupumainen päältä. Saatat huomata, että yksittäinen kupu vääristää kellotaulun näkymää, koska se luo kuin linssin, jonka läpi sinun on katsottava kellonajan näkemiseksi.

Kaksikupuinen on pyöreä ulkopuolelta ja pyöreä sisältä (siitä nimi "kaksikupuinen"). Kaksikupuisen safiirilasin ansiosta kellotaulussa on hyvin vähän tai ei lainkaan vääristymiä.

Muut kellolasivaihtoehdot:

• Safiirimineraalilasi – Tämäntyyppinen kellolasi on valmistettu pinnoittamalla mineraalilasi ohuella safiirilasikerroksella. Tämän ja todellisen safiirilasin välillä on suuria eroja. Tarkista aina tuotteen kuvaus saadaksesi tietää tarkan materiaalin ja ota yhteyttä asiakastukeen, jos olet epävarma.
• Hartsilasi - Joissakin kelloissa mainitaan olevan hartsilasia. Tämän tyyppisillä kellokiteillä on akryylin kaltaisia ​​ominaisuuksia ja se on edullinen vaihtoehto.

Kellonrannekkeiden tyylissä ja materiaaleissa on paljon vaihtelua, ja ne ovat paljon muutakin kuin vain "puolet hyvännäköisestä kellosta".

Kun päätät nahkaisen tai metallisen rannekkeen välillä, mieti, missä aiot käyttää kelloa ja minkä asun kanssa. Puvun kanssa töihin tai teatteriin mennessä? Puutarhassa? Rinteessä? Sen lisäksi, että ranneke sopii yhteen vaatteiden ja muiden asusteiden kanssa, sen pitää myös kestää käyttöolosuhteita.

Ranteen koollakin on merkitystä. Metallinen ranneke ei ehkä ole paras valinta pieneen ranteeseen, vaikka se olisikin samankokoinen kuin nahkaranneke.

Kuten kellonkuorikin myös metallinen ranneke voi olla kultaa, terästä, titaania tai jotain muuta metallia. Se kiinnitetään yleensä metallisella soljella. Metallirannekkeet voivat koostua teräslinkeistä tai teräsverkosta. Metallisten kellonkuorten tapaan metallilinkkirannekkeet ovat kestäviä mutta naarmuuntuvat helposti. Metallista riippuen ne voivat olla myös kalliimpia vaihtaa.

Miesten nahkarannekkeet ovat kaikista yleisin vaihtoehto, mutta yleinen ei tarkoita tylsää. Nahkarannekkeet voidaan tehdä mistä nahasta tahansa lehmästä krokotiiliin, ja ne sopivat yhteen lähes minkä kellotaulun kanssa hyvänsä.

Nahka on klassinen ja mukava valinta ja turvallinen metalliallergikoille. Nahkaranneke on tyylikäs, kestävä ja kevyt ranteessa. Nahan hyvänä puolena mainittakoon myös, että se lisää asuun säväyksen vintage-tyyliä. Ranneketta tehdessä nahkaa voidaan käsitellä monin tavoin – siihen voi painattaa kuvion tai lisätä tikkauksia ja sen voi värjätä tai jättää luonnolliseksi.

Synteettiset materiaalit ovat yleensä edullisia, helppokäyttöisiä ja mukavia. Nailon sopii loistavasti aktiiviseen elämäntyyliin. Se on hyvin kestävää ja vettä hylkivää eikä kärsi UV-säteistä tai kovasta menosta. Ja jos värikkyys miellyttää, kankaisissa rannekkeissa on runsaasti valinnanvaraa.

Yleisin kankainen ranneke on NATO-ranneke, joka suunniteltiin armeijan käyttöön 1970-luvulla. Se koostuu yhdestä osasta, joka on helppo vaihtaa irrottamalla kaksi kellossa kiinni olevaa jousitankoa.

Perlon on toinen suosittu kankainen ranneke. Ne ovat tiiviisti kudottuja nailonrannekkeita, jotka ovat paksuja mutta yllättävän hengittäviä.

Komplikaatio on kellon toiminto, joka näyttää jotain muuta kuin kellonajan. Komplikaatioihin lukeutuvat esimerkiksi päivämäärä, kronografi eli ajanotto, aikavyöhykkeet, lämpötila, hälytys, takometri, kuunvaihenäyttö ja kalenteri.

• Päivämääräikkuna – Pieni aukko, joka näyttää päivämäärän (yleensä kello kolmen kohdalla)
• Iso päivämäärä – Helppolukuinen ikkuna, joka näyttää päivämäärän isoin numeroin.
• Päivämääräkehä – Päivämäärät on sijoitettu kellotaulun reunassa kulkevaan kehään, josta nuoli osoittaa kulloisenkin päivän.

Yksityiskohtaisemmat päivämääräkomplikaatiot voivat näyttää viikonpäivän, kuukauden, vuosikalenterin tai jopa ajantasauksen.

Kronografi on pieni ajanottokello, joka on sisäänrakennettu kellon koneistoon.

• Yhden tai kahden painikkeen kronografi – Käynnistys-, pysäytys- ja nollauspainike.
• Flyback-kronografi – Poikkeaa hieman tavallisesta kronografista. Flyback-kronografissa nollausnappia voi käyttää myös pysäyttämättä ajanottoa ensin.
• Split-second-kronografi – Split-second-kronografilla voi mitata kahta eri aikajaksoa. Kun yksi viisari ottaa aikaa, toisen voi sillä aikaa pysäyttää, aloittaa tai nollata.
• Takometri – Takometriasteikko on joskus kaiverrettu analogisen kellon reunaan. Sen avulla voi laskea vauhdin matka-ajan perusteella muuttamalla kuluneen ajan (sekuntia yksikköä kohti) vauhdiksi (yksikköä tuntia kohti). Sillä voi myös mitata etäisyyttä vauhdin perusteella.

Olitpa sitten lentokonemekaanikko, matkamies tai vain aikavyöhykkeistä kiinnostunut mies, kaksi tärkeää lisätoimintoa voivat tehdä matkustamisesta paljon helpompaa.

• Kahden aikavyöhykkeen toiminto – Kaksoisaikakellojen avulla voit nähdä ajan kahdella eri aikavyöhykkeellä. Sieltä nimi "kaksoisaika" tulee. Super fiksua, eikö? Tämä toiminto saa virtansa samasta koneistosta, ja siinä on pää- ja apukellotaulu. Useimmat kaksoiskellot käyttävät 24 tunnin kelloa pienemmässä kellotaulussa ja 12 tunnin kellotaulua suuremmassa pääkellotaulussa. Tämä toiminto on hieno matkustettaessa aikavyöhykkeiden välillä ja ilmoittaa sinulle aina kotona olevan ajan… tai ajan täällä Trendhimillä, jos haluat tietää.
• GMT-kellotoiminto – Kellot, joissa on GMT-toiminto, suorittavat samaa tehtävää kuin kaksoisaikakellot (kertovat kellonajan kahdella eri aikavyöhykkeellä), mutta ne seuraavat myös kolmatta aikaa.
  Useimmat kellot käyttävät kellotaulussa 12 tunnin aikaväliä. Tämä tarkoittaa, että tuntiviisari kiertää kellotaulua kahdesti päivässä (24 tuntia). GMT-toiminnon myötä kellossa on toinen tuntiviisari, joka kiertää kellon ympäri ja viittaa kehyksessä oleviin 24 tunnin indekseihin.
  Kolmannen ajan kertomiseksi GMT-toiminnolla, käännä kehystä GMT:n (Greenwich Mean Time) ja ajankohdan eron mukaan, jonka haluat tietää. Useimmille matkustajille kello kahdella aikavyöhykkeellä riittää. Jos olet matematiikan asiantuntija, sinulla on kolme aikaa seurannassa tai haluat vain haastetta, valitse GMT-toiminto.

• Kuunvaihe – Näyttää täyden kuun, vähenevän kuun, uudenkuun ja kasvavan kuun.
• Virtailmaisin – Näyttää, paljonko mekaanisessa tai automaattisessa kellossa on virtaa jäljellä (eli jännitystä pääjousessa).
• Hälytys
• Minuuttirepeteeri – Mekaanisen kellon toiminto, joka kilkuttaa kellonajan, kun sivussa olevaa osaa liu'uttaa.
• Tourbillon – Vanhempien mekaanisten kellojen toiminto, joka vähentää painovoiman vaikutusta, kun kello on pitkään tietyssä asennossa.

Jos olet joskus katsonut kellosi takaosaa, olet luultavasti nähnyt siihen kaiverrettuina kirjaimet ATM ja sanan "water-resistant".

ATM on lyhenne sanasta "Atmospheres" ja tarkoittaa vedenpitävyyttä – sitä ei siis pisä sekoittaa pankkiautomaattiin. Riippumatta siitä, kuinka monta painiketta painat… kellosi ei sylje rahaa.

Vedenpitävä ei tarkoita vedenkestävää. Ennen kuin hyppäät syvään päähän, katso alla oleva luonnos ja tarkista, mitä kellosi kestää.

• 3 ATM / 3 bar / 30m / 100 jalkaa – Kellosi kestää sadetta, vahingossa tapahtuvia roiskeita, käsienpesua ja auton pesua (kunhan et hukuta sitä).
• 5 ATM / 5 bar / 50m / 165 jalkaa – Kellosi kestää samat asiat kuin 3 ATM:n kello + se sopii lyhyeen uimiseen ja suihkussa käymiseen. Älä käytä 5 ATM:n kelloa sukeltaessasi tai vesiurheilussa. Yllä olevassa luonnoksessa sanotaan, ettei uiminen ole sallittua... se on vain pitääksesi sinut erityisen turvassa ja välttääksesi kellon vahingoittumisen.
• 10 ATM / 10 bar / 100m / 330 jalkaa – 3 ATM ja 5 ATM kellojen etujen lisäksi 10 ATM:n kello sopii useimpiin vesiurheilulajeihin, uintiin, surffaukseen ja snorklaukseen. Se ei ole vedenkestävä syväsukellukseen tai laitesukellukseen.
• 20 ATM / 20 bar / 200m / 660 jalkaa - Kellosi sopii uimiseen, laitesukellukseen ja voimakkaisiin vesiurheilulajeihin. Ja mihin tahansa suunnittelemaasi pitkään, rentouttavaan kylpyyn.

*Palkki ilmaisee vedenpainetta.

Kun kellossa lukee, että se on vesitiivis 100 metriin asti, se ei tarkoita, että se voi mennä 100 metrin syvyyteen. Tämä numero kertoo, että kello kestää painetta, joka on yhtä suuri kuin 100 metrin syvyydessä. Toisin sanoen, älä ota 3 ATM (30 metriä) vedenkestävää kelloasi seuraavalle sukellusmatkallesi Tahitille.

Yleissääntönä on, että älä mene uimaan kellosi kanssa, ellei sen takana ole 10 ATM tai enemmän.

Kyllä, koolla on väliä. Et halua kelloa, jonka ranneke on niin löyhä, että kello liukuu ranteessasi ylös ja alas. Et myöskään halua kelloa, jonka kuori on niin iso, että se erottuu hihan alta.

Useimmissa pukukellojen ja urheilukellojen rannekkeissa on reikiä, joiden avulla rannekkeen kokoa voi helposti säätää. Osa metallisista rannekkeista koostuu linkeistä, joita voi lisätä tai poistaa.

Rannekkeen leveys viittaa lugien etäisyyteen toisistaan kohdassa, jossa ranneke on kiinni kellossa. Yleisesti ottaen rannekkeen tulisi olla samanlevyinen kuin kellon lugien väli.

Rannekkeen pituus riippuu ranteen koosta ja käsittää kaksi mittaa – pitemmän osan ja lyhemmän eli solkiosan (solki ei sisälly mittaan).

Pituus ilmoitetaan millimetreissä, esimerkiksi 120/70 mm.

Tämän avulla voit valita ranteeseesi sopivan pituisen rannekkeen:

• 150 - 164 mm ranne (6.0 - 6.5”) = 120/70 mm ranneke
• 165 - 178 mm ranne (6.6 - 7.0”) = 125/75 mm ranneke
• 179 - 190 mm ranne (7.1 - 7.5”) = 130/80 mm ranneke
• 191 - 203 mm ranne (7.6 - 8.0”) = 135/80 mm ranneke
• 204 - 216 mm ranne (8.1 - 8.5”) = 140/85 mm ranneke
• 217 - 229 mm ranne (8.6 - 9.0”) = 145/90 mm ranneke

Vaikka hihan alta erottuva yli-iso kellotaulu onkin ruma ja kömpelö, ei liian pienikään ole hyvä: kellonajan katsominen on vaikeaa, ja se saa ranteen näyttämään valtavalta.

Kellonkuoren tulisi olla suhteessa omaan kokoosi – ei liian kookas eikä liian pikkuinen.

Useimpien miesten kohdalla pätee peukalosääntö, jonka mukaan kellonkuoren halkaisija on 34-50 mm (kellotaulun toiselta puolelta toiselle mitattuna). Jos ranteesi on erityisen laiha tai kapea, valitse kellonkuori, joka on halkaisijaltaan pienempi kuin 40 mm. Kaikki 50 mm suuremmat kellonkuoret herättävät melkoisesti huomiota.

Yleissääntönä voi sanoa, että kellonkuoren paksuus on suhteessa halkaisijaan. Mitä isompi halkaisija, sitä paksumpi kellonkuori.

Kellonkuoren paksuus on kytköksissä kellon malliin, etenkin sen koneistoon. Mekaaniset kellot tarvitsevat paljon tilaa hammasrattaille ja muille osasille. Komplikaatioiden määrä kasvattaa kellon kokoa. Kellon tyylikin vaikuttaa kokoon.

On hyvä idea valita kellonkuori, joka on suhteessa omaan kokoosi ja malliisi.

Mieti käsivartesi kokoa ja minkä kanssa kelloa pitäisit. Puvun kanssa pidettävän kellon pitäisi olla tarpeeksi ohut mahtuakseen hihansuun sisään.

On yksilöllistä, minkälainen kello sopii kunkin tarpeisiin ja toiveisiin. Jokainen mies on erilainen. Jotkut etsivät kelloa, joka kertoo ajan kuntosalilla tai joka vaelluksella osoittaa tien kotiin. Toisen taas haluavat korkealuokkaista käsityötä olevan oikean mekaanisen kellon. Ja jotkut haluavat hienon asusteen (ehkä myös näyttävän), jonka kanssa kelpaa näyttäytyä seuraavassa edustustilaisuudessa.

Kunnon kellosta tulee helposti asia, jota ilman ei halua lähteä kotoa. Ja mitä ajan näyttämiseen tulee, mikään älypuhelin ei vedä kellolle vertoja.

Sopivin kello riippuu käyttöyhteydestä, käyttötiheydestä sekä yksilöllisistä tarpeista ja mieltymyksistä.

Mekaaninen kello on klassikko, käsinvedettävä kello, jonka viisareita pyörittävät pienet rattaat. Kvartsikello on moderni paristolla toimiva vaihtoehto, kun taas automaattikello on näiden kahden väliltä.

Mekaaniset kellot ovat suosituimpia kelloharrastajien keskuudessa, koska ne ovat niin taidokkaasti tehtyjä. Ylhäältä voit lukea lisää eri koneistojen hyvistä ja huonoista puolista.

Olet jo Trendhimin sivuilla, joten on helppoa tehdä kello-ostoksia klikkaamalla tästä!

Voit suodattaa hakutuloksia rannekkeen materiaalin ja koneiston tyypin mukaan.

Ulkoiluun sopivin kello on sellainen, joka soveltuu parhaiten harrastamaasi aktiviteettiin.

Jos olet lähellä vettä tai vedessä, tarvitset vedenpitävän (tai vettähylkivän) kellon. Jos ulkoilusi on vaeltamista tai puutarhanhoitoa, armeijakello tai urheilukello käy hyvin.

Rannekkeen paksuudella on paljon tekemistä sen kanssa, miten se sopii ranteeseen. Kun kokeilet kelloa ensimmäistä kertaa, huomioi kellonkuoren koko sekä lugien sijainti.

Jos kellonkuori tai lugit ovat pieniä, iso ranneke näyttää suhteettoman suurelta. Sama pätee myös toisin päin isoihin lugeihin ja kellonkuoreen.

Peukalosääntö – Valitse ranneke, joka on samanpaksuinen kuin lugit eikä paksumpi kuin kellonkuori.

Jos olet keskivertokörilästä pienempi, ei hätää – sinulle löytyy kyllä sopiva kello.

Pienenä ranteena pidetään rannetta, jonka ympärysmitta on alle 17 cm. Tämän kokoisessa ranteessa näyttää hyvältä kellonkuori, jonka halkaisija on alle 40 mm, kapea ranneke ja minimalistinen tyyli. Jätä isot kruunut, painikkeet ja muut erikoisominaisuudet miehille, joilla on paksut ranteet.